2016

Nykytilanne

Ilmavoimien ehtiväinen kalusto koostuu neljästä konetyypistä:

  • Yksipaikkainen F-18 C (kaksimoottorinen) MLU2 päivitys tekemättä
  • Yksipaikkainen F-18 C (kaksimoottorinen) MLU2 päivitys tehty
  • Kaksipaikkainen F-18 D (kaksimoottorinen)
  • Kaksipaikkainen Hawk (yksimoottorinen)
  • Suomen Hornet on poistumassa vuonna 2030. USA:n merijalkaväki aikoo käyttää konetta myös vuoteen 2030 saakka. Raytheon on tehnyt Hornetiin sopivan AESA-tutkan APG-79(V)X (perustuu Super Hornetin tutkaan) ja Northrop tarjoaa radiotaajuustutkaa, joka näkisi stealth koneita. Ilmeisesti Suomi ei kumpaakaan kuitenkaan hanki, edes yhteen koneeseen. Hornet olisi silti joissakin asioissa vanhentunut, esim supercruisen ja stealhin puute. On siis ostettava jotain tilalle.

    Jos Hawk on koulutuskone vain Hornetia varten, niin sen kaikki kustannukset pitäisi laskea hävittäjähankkeeseen. Tällöin maassa ja merellä oleva ilmatorjunta tulee suhteellisesti kustannustehokkaammaksi. Hawkilla ei liene mitään virallista muuta virkaa, mutta toisaalta semmoisia on helppo keksiä, esim tulenjohto, syöttikone tai harhautus. Joten olkoon nyt oma erillinen "yleiskustannus". Ja saahan siihen jotain aseitakin.
    Mutta yksimoottorinen kone ei ole optimaalinen värkki opetella kaksimoottorisen käyttöä. Hawkkeja taitaa olla kahta eri versiota käytössä. Tutkan tai jälkipolttimen puute ei ole puute, vaan etu. Molemmat on niin paljastavia laitteita. Datalinkin ja infrapunakameran puute olisi oikea puute.
    Vertailun vuoksi, ilmavoimien hitaampi kalusto:

  • Casa C-295M kuljetuskone
  • Vinka alkeiskoulukone (ilmavoimien käytössä vuodesta 1980)
  • Pilatus PC-12 NG yhteyskone
  • Fokker F27 kaksimoottorinen kuljetuskone (valmistus loppui 18v sitten)
  • Gates Learjet 35 A/S kaksimoottorinen monitoimikone (maalihinaus-, valvonta-, kartoitus- ja kuljetuskone)
  • Koneen valmistuksen loppuminen ei näköjään estä koneen käyttöä Ilmavoimissa. Silti sitä on käytetty argumenttina hävittäjähankinnassa.

    Tulevat tarpeet

    Ehtiväisen kaluston tulevat tarpeet ovat suunnilleen samat kuin nykyiset.

  • Tunnistuslennot
  • Lentäjien jatkokoulutus
  • Torjuntalennot
  • Pommituslennot eli rynnäköinti
  • Harhautukset
  • Siirtyminen Vinkasta Hawkiin on melko iso hyppy, ehkä siinä välissä voisi olla nopeampi potkurikone, kuten ennen oli Redigo. Tuleviin tarpeisiin voi aina sisällyttää koneen ja toiminnan jatkuvan tehostamisen. Se on helppoa ja edullista, jos esim softassa on avoimet rajapinnat, kuten Gripen:ssä.

    Tunnistuslennot

    Tunnistuslennot pitäisi siirtää rajavartiolaitokselle, koska Ahvenanmaan demilitarisointi ei koske heitä. Heillä on myös lentokoneita jo ennestään (Dornier), eli muutos ei olisi suuri. Mutta millaisen koneen he tarvivat?
    Pakolliset vaatimukset:

  • Tunnistettava kone voi lentää yli 20 km korkeudessa, joten sinne pitää päästä, ja mielellään aika sukkelasti
  • Tunnistettavalla koneella voi olla vauhtia 3000 km/h (F-15)
  • Yliäänipamauksia ei voi välttää, joten tukikohdan pitää sijaita meren, isojen järvien tai erämaan kyljessä
  • Tunnistuskoneessa pitää olla varalta jonkinlainen aseistus, mutta ohjukset hidastaa lentoa
  • Tunnistuskoneessa pitää olla tutka, joka huomaa myös pienet UAV-koneet. Mielellään myös tehokas (= iso kenno) lämpökamera
  • Sopiva koneiden lukumäärä on 3, koska yksi voi olla huollossa, ja etelässä ja pohjoisessa pitää olla omansa.
  • Pilottikoulutuksesta ei tarvi huolehtia; lentäjät voisivat olla esim. entisiä hävittäjälentäjiä
  • Polttoaineen tyypillä on paljonkin väliä. Se ei saa hyytyä talvella, mutta ei saa kiehua liikaa 20 km korkeuden olemattomassa ilmanpaineessa.
  • Tankeissa on paineistuslaitteita, mutta ei niissäkään ole ääretön teho. 20 km korkeudessa ilmanpaine on vain 8-9 % maanpinnan tasosta. Moottorista saa kyllä vuodatusilmaa jos se on käynnissä ja isot kierrokset, mutta jos ei ole? Korkealla on kylmää mutta jos kone on juuri tullut maasta, niin polttoaine on vielä lämmintä ja alkaa kiehumaan.

    JAS:n ja siviilikoneiden käyttämä Jet A-1 on sama kuin JP8 (militääritermi). Yleensä sotilaskoneet käyttää JP5:sta. Jet B on sama kuin JP4. Siinä on 50/50 seos bensaa ja kerosiinia. Erinomainen pakkaskesto mutta haihtuu helposti eli suuri tulipalovaara.

    Näistä ei tarvi välittää:

  • Tunnistuskoneella lennetään aika harvoin, joten halpa lentotuntihinta ei ole tärkeä vaatimus
  • Jos tunnistuskoneita hankitaan vain 3 kpl, niin kappalehinta ei ole tärkeä vaatimus
  • Stealth. Siitä voi olla jopa haittaa, kun omat ei näe
  • Tunnistuskone on siis rauhan ajan kone. Sodassa 3 kpl laivueella ei ole isoa merkitystä. Voi siis olla myös itäkone
  • Ei tarvi olla maantiekenttäkelpoinen, mutta ei siitä ole haittaakaan
  • Yksi- tai kaksipaikkainen, ihan sama. Koulutuksen kannalta kaksipaikkainen on aina parempi
  • Yksi- tai kaksimoottorinen, ei sinänsä väliä kunhan nousukykyä löytyy. Esim Eurofighter nousee 8 km / 90 sek ja Suhoit vieläkin nopeammin
  • Ase- tai polttoainekuorma ei tarvi olla Super Hornetin tasolla. Todennäköisesti keikat tehdään vajaalla tankilla, koska nousee silloin nopeammin. Vaikkapa kevyt C/D-mallin Gripen?
  • Rajavartioston tunnistuskoneet menee sisäministeriön budjetista. Konehankintaan voisi ehkä saada erillisbudjetin. Tarpeeksi nopea on vain F-15. Nopeita nousijoita olisi esim. Eurofighter, Su-27 (300 m/s) ja Su-35.

    Lentäjien jatkokoulutus

    Lentäjien suihkukonekoulutus hoidetaan Hawk-kalustolla nyt, ja varmaan myös lähitulevaisuudessa. Ei olisi pahitteeksi, jos nämäkin koneet ampuisivat ohjuksia ja olisi datalinkki. Jostain pitää kuitenkin säästää, esim tutka pois. Kaksipaikkaisena Hawkit sopisi hyvin elso-koneiksi. Siitä hommasta ei yksinään oikein selviä.

    Hawk-koulutuksen lisäksi lentäjille pitää antaa tyyppikoulutus varsinaiseen hävittäjään, ja siihen tarvittaisiin kaksipaikkaisia koneita. F-35 ei valmisteta kaksipaikkaisena. Tässä korostuu se, että Hawkin pitäisi muistuttaa F-35:sta mahdollisimman paljon, jos valinta on F-35. Elso-ongelma pitää myös ratkaista ja koulutuksen pitää olla mahdollisimman halpaa.

    Vinkan ja Hawkin välillä on melkoinen hyppäys, ja onnettomuuksia onkin tapahtunut paljon Hawkeilla. Redigon tyyppinen Super Tucano olisi tehokas ja halpa potkurikone, jolle saadaan myös sodan ajan tehtäviä.

    On aika tarpeetonta ja kallista opettaa Hawkilla sen tyyppisiä asioita kuin sisään vedettävät laskutelineet, paineistettu ohjaamo, G-housut, HOTAS, happijärjestelmä tai tykillä osuminen maa- ja ilmamaaliin kun ne voidaan opettaa tehdä Tucanolla. Tucanolla voi opettaa myös asioita mihin Hawk ei pysty, esim tutkavaroitin, ohjusvaroitin, Sidewinder (?), pommitus, täsmäpommitus, silppu ja soihdut. Kaikki tämä olisi pois Hornet-tunneista. Simulaattorikoulutus olisi halvinta mutta jostain syystä niitä ei ole tarpeeksi. Esim Hotas vaatii valtavasti tunteja, koska nappuloita ja vipstaakeja on paljon molemmille käsille.

    Torjuntalennot

    JAS ja Eurofighter ampuu IRIS-T lyhyen kantaman infrapuna-ohjuksia. Sellaiseen taisteluun ei suomalaisen pitäisi koskaan joutua, mutta tämä ohjus kykenee jollakin todennäköisyydellä torjumaan lähestyviä ohjuksia. Normaalisti torjuntakone ampuisi Meteor-ohjuksia 200-300 km päästä. Eli ei ole kauheasti merkitystä että onko oma kone stealth, kun ehtii laskeutumaan ja menemään kahville, ennen kuin oma ohjus osuu. Tärkeämpi kysymys on että onko ohjus stealth. Meteor käy ainakin viileänä, koska on patoputkimoottori. Datalinkkien laatu on tärkeä, samoin oman AESA-tutkan laatu. JAS NG:n ja Eurofighterin Captor AESA-tutka on mekaanisesti kääntyvällä alustalla, eli saadaan leveämpi keila ja pidempi ulottuvuus.

    Pommituslennot eli rynnäköinti

    Pommituslennolla koneen ripustimissa on paljon pommeja. Semmoinen kone ei ole kovinkaan stealth eikä ketterä. F-35:een mahtuu sisälle pari pientä pommia, ja kun luukut aukeaa niin ei sekään ole enää stealth. Nykyiset liitopommit voidaan tosin pudottaa todella kaukaa, jos kone voi ottaa riittävästi korkeutta. Korkealla lentäminen on just semmoista touhua, että IRIS-T ohjustorjunta on syytä olla kunnossa. Suihkukoneella tehtävä rynnäköinti on aina kallis ja riskaabeli vaihtoehto, ja vaatii lisäkoulutusta. Kunnolliset pitkän kantaman raketit on ehkä järkevämpi.

    Tai sitten hankitaan muutama Cessna Cargomaster EX. Pieni halpa kone, joka voi kuljettaa 1700 kg pommeja, miinoja tai ryhmän sinkomiehiä. Tai sinne voi panna kranaattikonekiväärit oville (sivulle ja perään), eli köyhän miehen AC-130. Lentää tarvittaessa 7,5 km korkeudessa ja laskeutuu lyhyelle tienpätkälle. Mutta näitä ei tarvita, jos Super Tucanoita hankitaan monitoimi halpiskoneiksi. Tekniset tiedot

    Cargomaster voi lentää myös sokkona (lasku maantiekentälle lumisateessa) 3D karttanäytön avulla. Ehkä myös Tucanoon saa tämän. TAWS alkaa olla pakollinen varuste monissa maissa.

    Harhautukset

    Harhautukset ovat aina olleet tärkeä asia hävittäjille, koska toiminta-aika on aika pieni. Osapuolten koneet pyritään saamaan ilmaan syöttikoneella, vaikka mitään isompaa uhkaa ei olisikaan. Sitten ne joutuvat ilmatankkaukseen tai poistumaan taistelusta ennenaikaisesti. Harhautusten kannalta on tärkeää, että koneessa on suuri toiminta-aika ilman lisäsäiliöitäkin. Eli iso sisäinen tankki, hyvä aerodynamiikka, keveys, taloudellinen moottori, supercruise ja siivessä suuri CL/CD -suhde, ja siinä auttaa esim canard. JAS ja Rafale on ainakin keveitä canard-koneita, Eurofighter aika raskas.


    Monitoimihävittäjät

    Siipi

    Symmetrinen siipi ei kehitä nostovoimaa, jos kohtauskulma on nolla. Tällöin myös ilmanvastus on erittäin pieni, lähes nolla.
    Nostovoima on sitä suurempi, mitä suurempi on kohtauskulma, ja samalla kasvaa vastus (polaarikäyrä). Nostovoiman maksimin jälkeen virtaus irtoaa eli siipi sakkaa, ja kone putoaa kuin kivi.

    Koska lentokoneen massa on yli nolla, niin vaakalentoon tarvitaan positiivinen kohtauskulma. Nostovoima pitää olla sama kuin painovoima. Lisäksi pitää huomioida siiven vääntömomentti. Se on väkisinkin nokkaa nostava. Vaakalentoon tarvitaan nollamomentti, eli koneen painopiste pitäisi olla sopivasti siiven etupuolella tai tarvitaan lisäsiipiä kompensoimaan (trimmaamaan) momentit.
    Trimmauksen tarve on lähes jatkuva, koska polttoaineen ja asekuorman massa vaihtelee lennon aikana, lisäksi nopeus ja korkeus voi vaihdella.
    Trimmauksen tarvetta nopeuden suhteen vähentää se, että siipi "oikenee" vauhdin kasvaessa. Se on muotoiltu siten. Kohtauskulma pienenee vauhdin mukana, jotta sekä siiven että trimmaussiipien ilmanvastus pienenee.
    Siiven automaattinen, suunniteltu oikeneminen vähentää trimmaustarvetta ja polttoainetta säästyy, ja huippunopeuskin kasvaa.
    Jos kone lentää pelkästään vaakalentoa, niin automaattinen oikeneminen voisi toimia ilman vakaajia sähkö-/ydinlentokoneessa, koska niissä massa ei muutu. Voisi silti lentää eri nopeuksilla ja ehkä eri korkeuksillakin.
    Hävittäjäkoneen tapauksessa massa muuttuu paljon polttoaineen ja asekuorman kevetessä, ja lisäksi halutaan liikehtiä jyrkästi, joten momentteja pitää hallita joko canardilla (JAS, Rafale, Eurofighter) tai korkeusvakaajalla (Hornet, F-35) tai molemmilla (SU-35). Lisäksi suunnattavalla suihkusuuttimella (F-22) tai painopisteen säädöllä voi hallita momenttia.
    Tässä yhteydessä voisi mainita, että häivekoneella uskaltaa lentää korkeallakin, missä ilmanvastus on pieni. Näin saadaan toimintamatkaa, toiminta-aikaa ja ohjuksille ulottuvuutta. Häivekoneet ovat "vapaampia" lentämään siiven optimipisteessä, muut ei niinkään.

    Moottori

    Aika harvassa autossa on kaksi moottoria. Lentokoneissa luotettavuus on kuitenkin tärkeämpää, koska kone ja pilotin koulutus ovat kalliimpia kuin sinä ja sinun vähäruosteinen Mitsubishi vm. 1997.
    Meillä on nyt neljä siipi-moottori vaihtoehtoa:

    Olemme nykyään ruudussa E2, sitä ennen oltiin Drakenin ja Migin kanssa ruudussa E1. Silloin oli käytössä peräti neljä torjuntahävittäjän konetyyppiä, eli yksi- ja kaksipaikkaiset Migit ja Drakenit, mikä oli siinä mielessä turhaa, että kaikki neljä olivat sodan aikana samassa roolissa. Jos on neljä erilaista konetta, niin kannattaisi olla neljä erilaista roolia. Nykyään riittäisi kaksi roolia, eli pääkalustona kaksipaikkainen monitoimihävittäjä JAS NG ja lisäksi 8 kpl F-35B, joka toisi häivekykyä ja tukeutumismahdollisuuden saaristoon ja kaikkialle, esim yllättäviin paikkoihin, vaikkapa rajan väärälle puolelle. Näitä on myös mahdollista saada tarvittaessa lisää, mikä oli tärkeä (realistinen muttei tietenkään 100% varmaa) kriteeri Hornet-hankinnassakin.

    Vain kaksipaikkainen kone voi hoitaa elso-hommat, mitkä on erittäin tärkeitä. Yksipaikkainen ei siihen kykene, joten semmoisesta ei voi käyttää nimeä "monitoimihävittäjä". Siksi esim USA:n elso-koneet on kaksipaikkaisia Growlereita, ja olisi kuulemma tarvetta kolmannellekin penkille.

    F-35 ei ole saatavilla kaksipaikkaisena, joten se ei voi olla ainoa hävittäjätyyppi, vaikka olisi ilmainen. Mikään yksipaikkainen kone ei voi myöskään käyttää nimeä "monitoimihävittäjä", koska yksi paikka ei riitä elso-tarpeisiin.

    Referenssit

    Ulkomaisia myyntireferenssejä ei kannata ihmeemmin katsoa. Esim Saudi-Arabia osti hiljattain Eurofightereitä. Onko se sitten hyvä ostos heille ? Voi olla, emme tiedä. Päätöksen teki 29-vuotias prinssi, jonka asiantuntemus on aika matala. Tavallinen kadun mies saa sentään laaja-alaista tietoa, prinssille taas ei uskalleta kertoa muuta kuin että mitä kuvitellaan hänen jo valmiiksi tahtovan.
    Kotimaiset kokemukset on merkittäviä. Esim ranskalaiset Areva (Olkiluoto-3) tai Crotale eivät onnistuneet niin hyvin kuin ruotsalaiset hankinnat ABB Atom (Olkiluoto-1 ja -2), CV90 kevyt tankki ja Draken.

    Rafale

    Rafale olisi kiinnostava, mutta kaksimoottorisena häviää JAS:lle väkisinkin kustannuksissa. Rafale ei tule varmaan ikinä katoamaan tuotannosta, koska se on Ranskan ydinaseen tärkein lavetti. Ehkä ainoa, jos kuorma-autoja ei lasketa.

    Nykyinen tuotanto on yksi kappale kuukaudessa, mikä on aika vähän; esim Boeing lopetti hävittäjien valmistuksen St. Louis:ssa koska ei saanut 2 kpl/kk tilauksia. Rafalen tutkan suorituskyky on hieman arvoitus. Tutkalinkki.
    Jotenkin tuntuu, että Saab Gripen toimii talvella paremmin kuin ranskalainen jos ajattelee esim Renault tai Peugeot laatua. Rafale on hävinnyt tarjouskilpailuja hintansa takia. Kone sinänsä on onnistunut ja tasapainoinen tuote, ja ominaisuudet on lähellä JAS NG:tä. Rafale voi kantaa 14 ohjusta kerrallaan, eli yksikin kone on valtava voima, jos esim maavoimien ilmatorjunta ja tutkat voi sitä tukea. Yksi kone kun voi tehdä vaikka 24 lentoa päivittäin. Se olisi 336 alas ammuttua vihollista joka päivä. Se ei ole mitenkään epärealistinen luku jos tukikohta on hyvin suojattu, tutkat ovat liikkuvia LPI-tutkia ja ohjukset ovat esim Meteor.


    F-35

    Kallis ja yksipaikkainen. Nimellisesti monitoimikone, mutta käytännössä rynnäkkökone vihamieliseen ilmatilaan. Liian pieni asekuorma ja hidas suhteessa koneen hintaan. Hyviäkin puolia on paljon, siksi F-35B olisi Suomelle sopiva suorituskykyä täydentävä kakkoskone. Koneessa on panostettu myös lämpönaamiointiin, esim suihkuputki on jäähdytetty polttoaineputkilla. Miten nämä kestää pitkän päälle, tärinässä, sirpaleita tai esim pommien paine-aaltoja? Yksimoottorinen kone on kusessa, jos esim tämä pyrstöjäähdytys ei ole kestävä ratkaisu. Tästä syystä USA:n merijalkaväki pidensi Hornettiensa käyttöaikaa vuoteen 2030 asti. He jopa modernisoivat vanhoja A/B tyypin Hornetteja, ja C/D mallien runkoremontti nostaa käyttöiän 7000 tuntiin.

    Oikeastaan pitäisi puhua kolmesta eri koneesta. Ohjelman johtaja sanoi että yhteisiä osia piti olla 80%, mutta niitä on nykyään vain 20% A/B/C mallien kesken.
    Britit ja Italia ovat ostaneet paljon F-35B koneita.

    Eurofighter Typhoon (EF)

    Eurofighterin ja JAS NG:n liikkuva AESA-tutka on paras, koska AESA-moduulien herkkyys on paras suoraan eteen, eli on hyvä jos niitä voi suunnata mekaanisesti. Lisäksi parven koneet voi katsella eri sektoreihin tehokkaasti. Nähdään jopa yli 90 astetta sivulle täydellä herkkyydellä. Se on ehkä merkittävin yksittäinen asia ilmataistelussa, missä maassa/merellä/E-2D/Awacs ei hoida tutkaa.
    Eurofighter on JAS:n, Rafalen, F-15:n ja F-22:n ohella oikea ilmaherruushävittäjä. Pieni siipikuormitus (280-380) ja hyvä teho-painosuhde ovat kaksi tärkeintä asiaa, ja ne on näissä kunnossa. JAS on näistä ainoa yksimoottorinen, eli edullisempi, mutta EF on sen suhteen varmempi.

    Jos Suomi tarvisi uudet koneet nyt, niin tämä olisi erinomainen vaikka hieman kallis valinta. Valitettavasti EF kehityskaari tuleville vuosille ei ole niin lupaava, koska esim Italia ja Englanti ovat jo ostaneet F-35B koneita.


    Eurofighter kelpaa maantietukikohtiin, koska nokkapyörä ei ole ilmanoton edellä, joten rengas ei voi lennättää tien roskaa moottoriin. EF osaa myös hinata häirintälähetintä.

    Super Hornet (SH)

    Näitä kannattaisi olla ainakin jokunen, koska niillä voisi olla tukeva rooli. Ne voivat ilmatankata muita koneita. Lisäksi JASSM toimituskyky olisi taattu jatkossakin.
    Valmistus on pikkuhiljaa loppumassa (lopetuspäätös tehty), mutta käytettynä saa. Näitä voisi tarpeen tullen saada 5-15 vuoden päästä suuren määrän (esim 100) käytettynä US Navyltä, ja lentäminen sekä huolto olisi pääosin tuttua.

    US Navy käyttää SH kaksipaikkaista versiota tärkeimpänä elso-koneena (Growler). Elson merkityksestä kertoo se, että Growlereita on toista sataa.

    SH on erittäin taistelukestävä kone. Ei ole mitenkään varmaa, että yksi ohjus pudottaa koneen. Kaksi moottoria, kaksi suuntavakaajaa, moninkertainen suurpainehydrauliikka, lokeroidut polttoainesäiliöt, varmistetut sähkö- ja atk-piirit, tukialuskestävät renkaat, laskutelineet ja koko runko jne. Pieni tutkapoikkipinta, hyvä tutka ja paljon ohjuksia tuovat vastinetta rahalle. Lintutörmäys on ongelma lähinnä linnulle, eikä keskeytä annettua tehtävää. Vahvat siipisalot mahdollistaa sen, että kone voi tulla laskuun asekuormassa. Ei tarvi hylätä kalliita pommeja. Bringback-maksimikuorman merkitys korostuu, jos kiitorata on lyhyt (kovempi lasku) tai a-tarvikkeita on vähän (Suomi).

    Tukialuskoneet sopivat meille oikein hyvin. Taittuvat siivet säästää tilaa (tosin lisäävät painoa, ja taitettunakin suurempi kuin esim JAS NG). Maantiekentälle voidaan laittaa pysäytysvaijeri, ja nehän on pakko laittaa joka tapauksessa, jos ulkomaista apua halutaan ottaa vastaan.
    Tukialuskoneella voi lentää hitaasti ja laskeutua tarkasti, niillä on pakko kyetä siihen. Horneteissa se on siiven tyven levennöksen (LERX) ja etureunasolakkojen ansiota. Eihän kukaan halua menettää kalliita koneita onnettomuuksissa? Ja maantielaskuja pitää voida harjoitella, myös pimeällä.

    Super Hornet on suuri kone, joten ei pärjää ketteryydessä pienemmille koneille, toisaalta Suomen ei kannatakaan ikinä joutua lähitaisteluun. Suuren nopeuden manöövereissa Eurofighter on selvästi parempi. Jostain syystä Super Hornetilla on helpompi laskeutua kuin tavallisella Hornetilla. Miniminopeus on pienempi. Kohtauskulma laskussa on sama.

    Jas Gripen

    Jas:lla on edullinen elinkaari ja Brasiliassa tai Suomessa tehty kokoonpano on myös edullista.
    Jas NG-päivitys lisää nykymalliin isomman polttoainesäiliön ja enemmän hyötykuormaa ohjuksille ja pommeille, mutta silti säilyy hyvä kyky maantiekentille (keveyden ansiosta) ja hyvä kaartokyky (canardin ansiosta). Nämä suurennukset eivät normaalisti vaikeuta maantiekentälle laskeutumista, koska tällöin polttoaine on käytetty ja aseet ammuttu. Mutta pitää ottaa huomioon, että joskus tullaan laskuun raskaana. En usko että se on iso ongelma. Jarruvarjo saisi kuitenkin olla varalta, koska tie voi olla liukas. Pienenä ja notkeana toimittajana Saab saisi varmaan Suomen erityistoiveet hoidettua. Ehkäpä Sea Gripen olisi meidän valinta.
    Jas NG:n Captor-tutka on markkinoiden paras, vaikkakin Jas:ssa antenni on hieman pienempi kuin Eurofighterissä.

    Siitä vaan sitten ampumaan Meteor-ohjuksia jopa 300 km päästä, ja IRIS-T infrapunaohjus antaa omasuojaa torjumalla lähestyvät ohjukset.
    Fly-by-wire koneet ovat kaikki ohjelmoitavissa automaattiseen taisteluun, ja Jas osaakin käydä lähitaistelua autopilotilla. Voidaan sanoa että se on miehitetty UCAV-kone.

    Musta Hevonen

    Boeing tuo varmaankin jonkun mallin lähivuosina tuotantoon. Se voi olla Advanced Super Hornet tai F-15 Silent Eagle. Molemmat on hyviä, X-alueen stealth ja arvatenkin kalliita. Mutta suuria, ehkä tarpeettoman suuria meille. Se hankaloittaa arjen pyöritystä erityisesti maantietukikohdassa.

    Johtopäätökset

    Ajatus yhden konetyypin monitoimihävittäjästä on ymmärrettävä mutta vaatii täsmennyksiä neljästä syystä:

    1) Siinä ei oteta kantaa koneen kokoon. Pieni monitoimihävittäjä (JAS NG) on aika erilainen kuin suuri (Super Hornet, Eurofighter). Eroja on kustannuksissa, ketteryydessä, toimintamatkassa ja asekuorman määrässä. Eli suunnilleen neljä tärkeintä asiaa, vaikka kaikki ovat monitoimihävittäjiä.

    2) Ei puhuta koneen tai optioiden hinnasta, lukumäärästä eikä siitä, miten rahat jaetaan koneiden ja aseiden kesken. Lisäksi kotimaisuusaste on merkittävä asia, oli jo Hornet-hankinnassa, jolloin kaikki yksipaikkaiset koneet koottiin Suomessa.

    3) Ei oteta kantaa laajempaan monikäyttöisyyteen. Vaikka olisi erilaisia koneita, niin ohjukset, pommit ja pilotit voi olla osittain samoja. Samoin moottori ja tutka. Ja esim Amraameja voidaan ampua myös maasta käsin (NASAMS). Myös SDB pommeja voidaan ampua maasta käsin raskaalla raketinheittimellä. Joitain lentokoneiden sensoreita ja laitteita voidaan käyttää myös maassa, esim radiot, tutkavaroittimet ja lämpökamerat. Todellista lisä-arvoa toisi AESA-tutka, joka voi etsiä maaleja maassa ollessaankin. Näistä lisäpisteitä, mutta ei niillä ole ratkaisevaa merkitystä tietenkään. Yksi kiinnostava ajatus olisi, että Stinger ja Sidewinder olisi sama ohjus. IRIS-T:stä on tulossa maasta ammuttava versio ja myös NASAMS sopiva.

    4) Todellinen haitta monen konemallin käytöstä voikin olla aika marginaalinen. Konetyyppien lukumäärän minimointi helpottaa huoltoa, koulutusta ja varaosien varastoa, mutta montako euroa ? Eikä kaikkia varaosia tarvi säilöä, jos niitä saa tehtaalta. Vanhentuuko pultti varastossa? Ja kun varaosa hajoaa, niin se maksaa just sen verran kun se maksaa, oli kyseessä mikä tahansa malli. Vaihto on hyvin samanlaista koneeseen kuin koneeseen esim rengas tai hydraulisylinteri, joten huoltokustannus saattaisi olla sama. Olemattoman hyödyn takia ei kannata rajoittaa suorituskykyä, esim olisi hyvä olla edes kaksi Super Hornettia, jotta voimme ilmatankata muita koneita ja ampua JASSM ohjukset. Muutama F-35 hoitaisi häivetehtäviä (spottaus päähävittäjille, tiedustelu, pommitus). Pystysuorilla laskuilla F-35B kykenee korkeaan tempoon, eli yksi kone voi tehdä vaikka viisi lentoa tunnissa, koska operoi rintaman lähellä. Ilmataistelussa voisi olla halpoja koneita, koska niitä menetetään käytössä, mutta ilmatankkeri ja spottaaja/tutkakone nostaa niidenkin arvoa.

    Datalinkin ansiosta kaikissa koneissa ei tarvita kallista huippututkaa tai herkintä infrapunakameraa, joten osa koneista olisi joka tapauksessa erilaisia varustukseltaan. Parempi tottua semmoiseen. Kaksipaikkaisuus on myös tavallaan varuste ja erilaistava tekijä, paitsi jos otetaan kaikki koneet kaksipaikkaisena. Silloin elso onnistuu aina.
    Yhden konetyypin käyttö, mihin pyrittiin (mutta Horneteja on nyt kolmea lajia), merkitsee kompromissia. Tunnistuskone ei ehdi tunnistamaan, hyötykuorma on liian pieni tai kaartotaistelukyky liian huono. Aerodynamiikkaa ei voi optimoida samanaikaisesti suurille ja pienille nopeuksille ja suuri hyötykuorma vie häivekyvyn.

    Jos puhuttaisiin suorituskyvystä ja yksikkökustannuksista, niin useammalla konetyypillä saadaan parempi teho jo senkin takia, että ne voidaan ostaa eri vuosikymmeninä, joten on myös uusinta tekniikkaa aina käytössä.
    Ohjukset on koneen hintaan verrattuna niin halpoja, että niitä pitäisi sopia kyytiin riittävä määrä. Mieluummin 6-8 kuin kaksi. Silloin pienikin konemäärä on iskukykyinen, ja lentäjien koulutuksesta säästetään. Lentäjän palkka on pieni kulu verrattuna harjoittelun polttoaine, koneen huolto ja koneen kuluminen.

    Valmentaja voisi valita jalkapallojoukkueeseen 10 kloonia, mutta ottaa silti hyökkääjiä, puolustajia, maalivahdin ja ehkä vielä neljänteen rooliin keskikenttämiehiä. Kolme tai neljä roolia, vaikka yksikin riittäisi. Miksi maavoimilla on laaja kirjo ajoneuvoja ja aseita? Miksei jokaisella nurmiporalla ole identtinen varustus, vaan yksi kantaa miinoja ja toinen tarkkuuskivääriä? Merivoimilla on myös niin laaja kalustokirjo, että sitä voisi karsia. Samoin tykistön kaliibereja ja kaikenkaikkiaan panosten kirjoa. Miksi sotilasarvoja on enemmän kuin yksi ? Eikö jokainen voisi tehdä samaa, eli tuottaa tappioita etälaukaisuilla ?

    Päähävittäjän tärkein tehtävä on ampua Meteor-ohjukset, säilyä hengissä ja hakea niitä lisää. Pitää toimia maantietukikohdista. Sitten on elso, mutta näitä koneita ei tarvi olla niin montaa. Näiden pitää olla kaksipaikkaisia. Vaihtoehdot on JAS, Rafale ja Eurofighter, Super Hornet hieman hitaampi, ja ainoana yksimoottorisena JAS on näistä edullisin hankkia ja käyttää.

    Lisä-arvoa voisi tuoda ilmatankkaus, mutta aika vähän. Semmoinen vetää puoleensa tulta. Super Hornet ei siis ole pakollinen.
    Spottaus on merkittävä lisä-arvon tuoja, mutta niitä ei tarvi olla montaa, koska tutkia ja IR-tähystimiä voi olla maassakin. Ainoa hyvä on F-35, ja stealth koneella on myös hyvä kyky tehdä syviä iskuja, jos JASSM:it on loppu.
    F-35B toisi tiettyä lisä-arvoa VTOL:n ansiosta yllättävyyden ansiosta, joten se olisi lisäplussa verrattuna F-35A:han.
    JASSM toimituskyky tarvitaan vuoteen 2030 asti, jolloin ostetaan JASSM-2. Jos ei ole Super Hornetia, niin halpa vaihtoehto olisi säästää jokunen F-18 hieman pitempään. Niille voi tehdä myös kolmannen päivityksen, vaihtaa esim sivuvakaajat ja ilmanotto stealthiksi (Super Hornetista) ja vaihtaa AESA tutka. Voi tosin olla halvempi ostaa vaan muutama Super Hornet käytettynä vuonna 2025.

    Jos päähävittäjä on edullinen JAS NG, niin Rafale tai Eurofighter ei tuo juuri mitään lisä-arvoa. Super Hornet, säästetyt F-18:t ja F-35 toisivat, ja erityisen paljon toisi F-35B.

    Hornettiin saatavilla oleva Raytheon AESA-tutka.

    Pyöritä vasen nappi pohjassa, Keskinapilla zoom. Oik napilla (Opera joskus oik+vas) MOVE