2016

Hx-hanke, osa 2

Huono pilotti ei pärjää hyvälle, vaikka olisi jonkin verran parempi kone. Tästä puhuttiin jo maailmansotien aikana, ja Suomenkin sotakokemukset osoittivat sen todeksi. Asia ei ole suurella todennäköisyydellä muuttunut. Saksan 10 parasta hävittäjä-ässää pudottivat yhteensä 2552 viholliskonetta. Suomen 10 parasta pudottivat 491 viholliskonetta.

Miten syntyy hyviä lentäjiä? Lentämällä paljon tunteja. Aloittamalla tarpeeksi nuorena. Koneen käyttökulut pitää olla matalat, että on varaa lentää! Konehankintaan tulee erillisbudjetti, mutta käyttöön ei tule. Vaikka nykyään korostuu pilotin sijasta tiimi, niin asia on sama. Erinomaisella tiimillä on paljon lentotunteja takana.

Käyttökulut

Suomen virallisissa lausunnoissa sanotaan, että hx-hankinnan tärkein valintakriteeri on koneen suorituskyky. Se olisi virhe. Historia todistaa. Käyttökulut ovat tärkein, jotta lentäjät/tiimit saavat enemmän lentotunteja kuin vastustajat. Mekaanikot voivat huoltaa koneita vaikka kahdessa vuorossa, jos tarve vaatii. Näinhän tehdään esim lentotukialuksilla. Tilat, työkalut ja hallinto ovat tehokkaammassa käytössä lentotuntia kohti.

Käyttökulut tunnetaan aika tarkasti Eurofighteristä, Rafalesta ja Super Hornetista. F-35 ja Gripen NG ovat liian uusia vielä. Myyntimiesten puheisiin ei voi luottaa. Emme siis tiedä vielä tarpeeksi. Jotain voidaan kuitenkin päätellä. Kevyt hävittäjä on halvempi käyttää kuin raskas. Ja yksimoottorinen on edullisempi käyttää kuin kaksimoottorinen. Näyttää aika varmalta, että Gripen on halvin käyttää. Mutta ero ei varmasti ole niin suuri kuin Saabin kovimmat lupaukset. Pitää myös huomioida simulaattorien laatu ja opettelun helppous. Onko Saab pienenä valmistajana voinut panostaa tähänkin? F-35 on alusta asti tehty helpoksi huoltaa ja lentää.

Kyky rynnäköidä vaatii paljon opettelua ja se kaikki on ilmataistelun harjoittelusta pois. Esim tutkan käyttö ei saa olla hirveän monimutkaista. Käyttökustannuksiin vaikuttaa myös se, että toimiiko kone suomalaisella biodieselillä. USAF lentää jo vaihtoehtoisilla polttoaineilla, samoin Gripen rypsistä tehdyllä. Luultavasti kaikki ehdokkaat lentäisivät kotimaisella biopolttoaineella, mikä laskee käyttökuluja, eli lentotunteja voitaisiin kasvattaa. Gripen linkki

"By January 2010, the USAF successfully certified a number of aircraft to use Synthetic Paraffinic Kerosene (SPK) blends: the B-1B, B-52H, C-17, C-130J, F-4, F-15, F-22, and T-38" Wiki-artikkeli

Konetyyppien lukumäärä

Marraskuussa 2016 entinen puolustusministeri Vanhanen sanoi haastattelussa, ettei usko Suomen hankkivan kahta eri konemerkkiä. Tulisi kaksi erilaista huoltosysteemiä. Vanhanen ei ilmeisesti muista, että ilmavoimilla on jo nyt aika monta erilaista konetta. Hävittäjät, Hawkit, alkeiskoneet, kuljetuskoneita ja yhteyskoneita. Samoin on kaikilla muilla mailla. Useimmilla jopa useampi hävittäjätyyppi.

Vanhanen ei muistanut että maavoimilla on ehkä 20-30 erilaista ajoneuvotyyppiä, 2 erilaista helikopterityyppiä ja merivoimilla tusina erilaista alusluokkaa. Onneksi nykyinen puolustusministeri on avarakatseinen. Vanhasen "monoteismi" ei kestä syvällisempää kritiikkiä.

Jos olisi kaksi hävittäjätyyppiä, niin millaisia tyyppijakoja voisi olla?

Kevythävittäjät ja muutama raskashävittäjä

Kevyillä on halpaa tehdä pilottikoulutus. Raskas F-15J voi taas kantaa 20 Amraam-ohjusta linkki. Yksikin sellainen ohjusrekka on hirvittävä voima, kun vaan saa kohdetiedot datalinkeillä maasta, mereltä, kevythävittäjiltä tai Awacs-tyyppisiltä tutkakoneilta. Nasams järjestelmä voi lähettää lentokoneen ampumille ohjuksille jopa maalin päivityksiä maasta käsin. Vaikea kuvitella että jokainen maalittaja feilaisi samaan aikaan.

  • kotimainen kaukovalvontatutka
  • ruotsalainen kaukovalvontatutka
  • norjalainen (NATO:n) kaukovalvontatutka
  • virolainen (NATO:n) kaukovalvontatutka
  • kotimainen keskivalvontatutka ja NASAMS-tutkat
  • kotimainen laivatutka
  • ruotsalaisten laivatutka
  • NATO laivatutka (Aegis) Suomenlahdella
  • kotimaiset hävittäjät, tutka päällä muutamassa koneessa
  • ulkomainen hävittäjä Suomen tukena, EU, USA, Norja, Englanti ja Ruotsi
  • kotimainen E2D tai GlobalEye long-range tutkalentokone, 2-4 pitäisi ostaa. Halpoja potkurikoneita.
  • ruotsalaisten GlobalEye jos on apuna
  • NATO:n E2D tai AWACS, jos on apuna
  • Ilmaherruuskoneet ja rynnäkkö/monitoimikoneet

    Ei mitenkään harvinainen jako maailmalla, vaikkapa USAF (F-22 + F-35A), Englanti, Saksa ja Italia (Eurofighter + Tornado), Espanja (Eurofighter + F/A-18) tai Saudi-Arabia (valikoimaa kuin Venäjällä). Maailmalla käytetään nimeä hi-lo malli, eli rynnäkkökone lentää matalalla, ja ilmaherruuskone suojelee sitä (ja itseään) korkealla. On aika selvää, ettei monitoimi-pilotti voi olla parempi ilmataistelussa kuin pelkästään ilmataisteluun keskittynyt pilotti. Tai voisivathan he lentää samalla koneella? Käytännössä semmoista konetta ei vaan ole. Ilmataistelukoneen pitää olla ketterä, ja monitoimikoneen pitää kantaa raskastakin pommikuormaa. Liialliset kompromissit tekee molemmista koneista huonoja. Jossain menee halpuuden ja järkevyyden raja. Hornetit ja Super Hornetit on aika lähellä hyvää kompromissia mutta ei nopeus eikä kaartokyky pärjää esim Eurofighterille. Siksi Espanjalla on molempia.

    Taisteluhävittäjät ja stealth-koneet

    Esimerkkinä US Navy (F/A-18 + F-35C). Esim F-35 etsisi maaleja ilmasta, maalta ja mereltä, koska ei kunnolliseen ilmataisteluun neljän ohjuksensa, pienien siipiensä ja suuren massansa johdosta kykene. F-35 voi lentää korkealla ohuessa ilmassa häiveensä ansiosta. Se vähentää ilmanvastusta eli kulutus laskee ja nopeus nousee, sekä lisää toimintamatkaa ja perilläoloaikaa. Lisää myös ohjuksen kantamaa aika paljon, kun se voidaan ampua korkealta. Korkealla tosin koneen kaartokyky heikkenee ohuen ilman takia. Toisaalta jos ei ole häivekonetta niin maalit voi etsiä muutoin (ks. yllä "ohjusrekan maalittajat"). Näitä täydentämään voisi olla muutama F-35 Keski-Suomeen, minne Viron tai Norjan tutkat ei kanna.

    Kaikki kolme jakoa olisivat itse asiassa hyviä. Konetyypit saisivat tosin toimia samalla polttoaineella, ja ampua samoja ohjuksia, että on enemmän synergiaa. Hx-hankkeen kannalta on hyvä että Boeing on palaamassa peliin mukaan Super Hornet Block III mallilla. Siinä rungon kestoa on nostettu 6000h -> 9000h, moottorissa 20% lisää tehoa, IRST on optimoitu etsimään ilmamaaleja eikä pintamaaleja kuten F-35:ssa, suurempi polttoainetankki jolloin ei tarvita lisäsäiliöitä (stealth paranee) ja gripenmäinen verkostokeskeisyys on myös lisätty. Olisko osaamista ostettu Saabilta, ainakin Boeing ja Saab ovat tehneet paljon yhteistyötä aikaisemminkin, esim T-X harjoitushävittäjä ja SDB-raketit.